34 vuotta
34 vuotta kun täyttää, niin ei sinänsä tunnu kai miltään. Tai ihan peruspäivältä, luulen. Kakskymppisenä ajattelin et kolmekymppisenä elämä on lähes eletty, kaikki on tylsää ja harmaan tasaista puuroa.
Nuorena kyselin vanhemmiltani et haluisko he olla nuorempia ja eikö ole kamalaa olla noin vanha? Enkä aidosti ymmärtänyt heidän vastaustaan et tämänhetkinen ikä on hyvä, eikä nuoruutta haluaisi takaisin.
Nyt itse kolmen lapsen äitinä en yhtään haikaile taaksepäin ja rakastan äitina ja vaimona olemista. En yhtään milliäkään haaveile villistä ja vapaasta nuoruudesta, vaan pidän tasapainoisesta ja turvallisen tuntuisesta elämästäni. Toki olen aina ollut tosi perhekeskeinen ja äidin rooli jotenkin tekee minusta täyden.
Mutta siitä iästä ja vanhenemisesta siis.
On tosi paljon helpompaa nyt, kun nuorempana. Itsetunto ja luotto itseensä ja omiin taitoihin on nykyään aivan eri luokkaa. Osaan jopa olla (välillä) tyytyväinen omaan työhön ja olla ylpeä siitä. Olen myös ylpeä perheestäni ja pitkästä parisuhteestani. Nuorempana koin olevani tosi hukassa, enkä varmasti olisi uskaltanut sanoa ääneen että olen tyytyväinen itseeni, millään osa-alueella. Kokemukset opettaa ja moni nolo tai epämukava tilanne on tuonut omaan asenteeseen ripauksen hällä väliä- asennetta. Kaikki ei ole niin vakavaa ja se mitä muut minusta ajattelee, ei ole maailman tärkeintä.
Eli siis: Nyt vanhempana (ja viisaampana) on ihan sairaan paljon siistimpää!
Syntymäpäiviä pitäisi mielestäni kaikkien juhlia, joka vuosi. Vaikka viettää edes pienen porukan brunssi tai rento koti-ilta, mutta kuitenkin jotain joka tekee päivästä erityisen. Tuntuu että suomalaisittain emme halua herättää tai vaatia huomiota ja ajattelemme että ei viitsi toisia vaivata tälläsellä turhalla. Mutta eikö ole ihanaa että syntymäpäivänä saisi välittämistä ja rakkautta osakseen? Että itselle tärkeät ihmisen muistaisivat ja haluaisivat viettää aikaa kanssasi?
Tarkoitan nimenomaan pieniä juttuja, kyse ei ole lahjoista tai kulutetusta rahamäärästä. Se että joku tuo töihin pullan tai suklaata, keittää aamukahvin valmiiksi, ne on ne pienet ihanat jutut jotka merkitsee. Meillä kotona otettiin muutama vuosi sitten käytäntö, että synttärisankari saa aamiaisen sänkyyn tarjoiltuna. Se on ihanaa niin tekijöille kuin päivänsankarillekin. Minulle riittää ajatus siitä, että toinen ihminen muistaa ja huomioi, näkee pienen vaivan.
Nyt ajattelin järjestää synttärijuhlat, edellisen kerran ollaan juhlittu 30v täyttymistä. Haluan pyytää ystävät meille ja tehdä hyvää ruokaa ja ihan vaan viettää aikaa yhdessä. Aina kun löytyy syy juhlaan, kannattaa juhlia. Elämä on kumminkin lyhyt ja ainutlaatuinen <3
- Minna
Nuorena kyselin vanhemmiltani et haluisko he olla nuorempia ja eikö ole kamalaa olla noin vanha? Enkä aidosti ymmärtänyt heidän vastaustaan et tämänhetkinen ikä on hyvä, eikä nuoruutta haluaisi takaisin.
Nyt itse kolmen lapsen äitinä en yhtään haikaile taaksepäin ja rakastan äitina ja vaimona olemista. En yhtään milliäkään haaveile villistä ja vapaasta nuoruudesta, vaan pidän tasapainoisesta ja turvallisen tuntuisesta elämästäni. Toki olen aina ollut tosi perhekeskeinen ja äidin rooli jotenkin tekee minusta täyden.
Mutta siitä iästä ja vanhenemisesta siis.
On tosi paljon helpompaa nyt, kun nuorempana. Itsetunto ja luotto itseensä ja omiin taitoihin on nykyään aivan eri luokkaa. Osaan jopa olla (välillä) tyytyväinen omaan työhön ja olla ylpeä siitä. Olen myös ylpeä perheestäni ja pitkästä parisuhteestani. Nuorempana koin olevani tosi hukassa, enkä varmasti olisi uskaltanut sanoa ääneen että olen tyytyväinen itseeni, millään osa-alueella. Kokemukset opettaa ja moni nolo tai epämukava tilanne on tuonut omaan asenteeseen ripauksen hällä väliä- asennetta. Kaikki ei ole niin vakavaa ja se mitä muut minusta ajattelee, ei ole maailman tärkeintä.
Eli siis: Nyt vanhempana (ja viisaampana) on ihan sairaan paljon siistimpää!
 |
| Kuva: google |
Syntymäpäiviä pitäisi mielestäni kaikkien juhlia, joka vuosi. Vaikka viettää edes pienen porukan brunssi tai rento koti-ilta, mutta kuitenkin jotain joka tekee päivästä erityisen. Tuntuu että suomalaisittain emme halua herättää tai vaatia huomiota ja ajattelemme että ei viitsi toisia vaivata tälläsellä turhalla. Mutta eikö ole ihanaa että syntymäpäivänä saisi välittämistä ja rakkautta osakseen? Että itselle tärkeät ihmisen muistaisivat ja haluaisivat viettää aikaa kanssasi?
Tarkoitan nimenomaan pieniä juttuja, kyse ei ole lahjoista tai kulutetusta rahamäärästä. Se että joku tuo töihin pullan tai suklaata, keittää aamukahvin valmiiksi, ne on ne pienet ihanat jutut jotka merkitsee. Meillä kotona otettiin muutama vuosi sitten käytäntö, että synttärisankari saa aamiaisen sänkyyn tarjoiltuna. Se on ihanaa niin tekijöille kuin päivänsankarillekin. Minulle riittää ajatus siitä, että toinen ihminen muistaa ja huomioi, näkee pienen vaivan.
Nyt ajattelin järjestää synttärijuhlat, edellisen kerran ollaan juhlittu 30v täyttymistä. Haluan pyytää ystävät meille ja tehdä hyvää ruokaa ja ihan vaan viettää aikaa yhdessä. Aina kun löytyy syy juhlaan, kannattaa juhlia. Elämä on kumminkin lyhyt ja ainutlaatuinen <3
- Minna
Kommentit
Lähetä kommentti